Toimintaan mukaan
Pelastuskoiraharrastus lähtee usein liikkeelle kahdesta asiasta: omasta koirasta ja halusta tehdä jotain merkityksellistä yhdessä koiran kanssa. Ehkä koirasi on sosiaalinen, ystävällinen ja innokas oppimaan uutta, ja itse viihdyt luonnossa ja vapaaehtoistoiminta kiinnostaa. Siinä on jo hyvä lähtökohta.
Aikaisemmasta koiraharrastuksesta on hyötyä, mutta se ei ole edellytys mukaan lähtemiselle. Erityisesti palveluskoiralajeista, kuten henkilöhausta ja jäljestämisestä, hankittu kokemus antaa hyvän pohjan pelastuskoirakoulutukselle. Osa harrastajista löytääkin pelastuskoiratoimintaan muiden koiralajien kautta, mutta aivan yhtä hyvin mukaan voi tulla puhtaalta pöydältä, vaikka ensimmäisen oman harrastuskoiran kanssa.
Pelastuskoiratoiminnassa koulutetaan sekä koiraa että ihmistä, ja tarvittavat taidot rakennetaan vähitellen. Harrastus tarjoaa yhteisiä tavoitteita, paljon luonnossa liikkumista, uuden oppimista ja yhteisön, jossa harjoitellaan ja tehdään yhdessä. Valmista pelastuskoiraa tai valmiita taitoja ei tarvitse olla. Tärkeintä on kiinnostus oppia ja halu lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan.
Millaista pelastuskoiraharrastus on käytännössä?
Alkuvaiheessa harjoituksia on tyypillisesti noin kerran viikossa. Moni tulee mukaan esimerkiksi alkeis- tai tutustumiskurssin kautta ja jatkaa sen jälkeen yhdistyksen harjoitusryhmässä. Toimintatavat vaihtelevat yhdistyksittäin: suuremmissa yhdistyksissä voi olla omia viikko- tai pienryhmiä esimerkiksi henkilöhaun, jäljen tai tottelevaisuuden harjoitteluun, kun taas pienemmissä ryhmissä eri vaiheissa olevat koirakot harjoittelevat usein yhdessä.
Yhteisessä ryhmässä harjoittelemisessa on paljon hyvää. Aloittelija näkee heti, millaisia taitoja kokeneemmat koirakot harjoittelevat ja mihin koulutuksessa vähitellen pyritään. Samalla saa neuvoja, vertaistukea ja käytännön oppia kokeneemmilta harrastajilta. Ohjatuissa viikko- ja tasoryhmissä etuna on puolestaan kouluttajan tuki ja suunnitelmallisesti etenevä harjoittelu.
Harrastus kasvaa vähitellen
Kun tavoitteet kasvavat, yleensä myös harjoittelun määrä lisääntyy. PEKO-T-koetta ja etenkin VIRTA-tarkastusta kohti edettäessä kerran viikossa harjoittelu ei yleensä enää riitä. Ryhmäharjoitusten rinnalle tulee omatoimista harjoittelua ja pienemmällä porukalla tehtäviä treenejä. Aktiivisessa vaiheessa harjoittelua voi olla noin 1–3 kertaa viikossa ympäri vuoden, omat tauot ja elämäntilanne huomioiden.
Hälytysryhmään edenneet koirakot jatkavat edelleen perustaitojen harjoittelua. Lisäksi mukaan tulee pidempiä hälytysharjoituksia, joissa jäljitellään todellisia etsintätilanteita, sekä erilaisia koirakon tarvitsemia erityistaitoja.
Pelastuskoiraharrastus onkin hyvin monipuolinen yhdistelmä käytännön koirankoulutusta, luonnossa liikkumista, oman osaamisen kehittämistä ja yhdessä tekemistä. Yksi harjoituskerta maastossa voi kestää useita tunteja, ja käytännön harjoittelua täydentävät esimerkiksi Palveluskoiraliiton lähi-, verkko- ja hybridikoulutukset sekä Vapepan koulutukset.
Paljon muutakin kuin oman koiran kouluttamista
Pelastuskoiratoiminta on myös yhdistys- ja vapaaehtoistoimintaa. Harjoituksissa toimitaan vuorotellen esimerkiksi maalihenkilöinä ja autetaan muiden koirakoiden kouluttamisessa. Kokeiden, tarkastusten, koulutusten ja tapahtumien järjestämiseen tarvitaan suuri joukko vapaaehtoisia erilaisiin tehtäviin.
Kokemuksen karttuessa oma tehtäväkenttä voi laajentua edelleen. Harrastaja voi toimia esimerkiksi:
- apuohjaajana
- kouluttajana tai apukouluttajana
- ryhmänjohtajana
- kokeiden ja tarkastusten talkoolaisena
- maalihenkilönä tai jäljentekijänä
- koetoimitsijana
- VIRTA-tarkastajana
- tuomarina
- yhdistyksen luottamustehtävissä
- pelastuskoiratoiminnan esittelijänä tapahtumissa ja yhteistyökumppaneiden tilaisuuksissa.
Pelastuskoiratoiminnassa löytyy tehtäviä myös silloin, kun oma koira ei vielä ole valmis kokeisiin tai hälytystehtäviin. Toiminnan pyörittäminen ja muiden koirakoiden harjoittelun mahdollistaminen ovat aivan yhtä tärkeää vapaaehtoistyötä.
Mitä harrastaminen maksaa?
Pelastuskoiratoimintaan pääsee yleensä mukaan varsin kohtuullisin kustannuksin. Alussa keskeinen maksu on tavallisesti oman jäsenyhdistyksen jäsenmaksu. Yhdistys voi lisäksi periä esimerkiksi alkeis- tai tutustumiskurssista pienen osallistumismaksun. Palveluskoiraliiton koulutuksista osa on osallistujille maksuttomia ja osa omakustanteisia.
Harrastuksen edetessä varusteita ja muitakin kuluja tulee vähitellen lisää. Käytännössä hyödyllisiä tai myöhemmässä vaiheessa tarpeellisia hankintoja ovat esimerkiksi koiralle sopivat varusteet, turvallinen tapa kuljettaa koiraa autossa, ulkoilu- ja sääolosuhteisiin sopivat varusteet ohjaajalle sekä älypuhelin ja siinä käytettävät karttasovellukset. Pelastuskoiraharrastus voi siis olla hyvin edullinen koiraharrastus, mutta siihen voi halutessaan myös panostaa enemmän. Rahaa suurempi panostus on monelle lopulta aika: harjoittelu, kouluttautuminen ja yhdistyksen yhteiseen toimintaan osallistuminen ovat olennainen osa harrastusta.
Pelastuskoiratoiminta on paljon enemmän kuin oman koiran kouluttamista. Se on yhdessä oppimista, luonnossa liikkumista ja vapaaehtoistyötä, jossa jokaisen panokselle löytyy paikka.